Ajatuksen juoksua

Mulla ei oo mitään hajua, miten voisin aloittaa tän, joten kerron aluksi siitä kuinka järjetön tyhjän paperin kammo mulla on. Mulle vaan on mahdotonta aloittaa tekstin kirjoitus, jos en tee siihen alkuun tämmöistä muka kekseliästä monologia. Yleensä kumminkin poistan sen sitten jälkikäteen, kun olen saanut kunnolla kiinni siitä mitä haluan tekstissäni kertoa. Tää on kumminkin yksi niistä harvoista kerroista, kun suunnittelen jättäväni tämän lopulliseen tekstiin, sillä koen, että tää blogi kirjoitus ei oikeesti olisi mun tekemä, jos lähtisin moderoimaan sen sisältöä vain, koska se ei muka sopisi siihen. Muutenkin musta on jotenkin virkistävää että, mulla on mahdollisuus kirjoittaa omista ajatuksistani, kun en siihen normaalisti löytäisi motivaatiota tai edes jaksamista.

Itselleni muutenkin aina kaikki hommat kuten aikataulutus, siivoaminen ja motivaation löytäminen esim. harrastamiseen, opiskeluun tai sitten ylipäätään minkään aloittaminen on mulle ihan järjettömän vaikeaa. En oikeastaan tiedä mistä tää on lähtöisin eikä mulla oikein ees oo ollut mahdollisuutta ajatella sitä. Tää vain tuntuu olevan yhtä lailla piinallisesti osa minua, kuin esimerkiksi mun omat kasvot ja kroppa. Enkä edes oo varma olisinko edes enää “oma itseni” jos pääsisin jollain tavoin siitä eroon.

Liityin itse Sälleihin tässä vuoden vaihteessa enkä siis rehellisesti sanoen oo ehtinyt olleen tässä porukassa kovin kauan mukana. Tästä huolimatta musta tuntuu, että Sällien todella vahva yhteishenki ja säännölliset treenit, ovat onnistuneet helpottamaan ja rytmittämään mun omaa arkeani niin että se on myös joillain tavoin onnistunut parantamaan mun elämäni muitakin osa-alueita. Toki mä oon harrastanut koko ikäni jotakin olkoon se sitten sähly, jalkapallo, uinti tai sitten joku muu urheilulaji, johon mun vanhemmat passittivat mut liittymään. Näissä ryhmissä mulla oli kumminkin aina syystä tai toisesta ulkopuolinen olo enkä mää kovin innokkaasti ikinä treeneihin mennyt, vaikka siellä olisikin ollut saman henkistä porukkaa.

Mutta miksi Sällit on mulle sitten poikkeus?

Ei mitään hajua.

Haluaisin niin keksiä tässä joitain syvällisiä ajatuksia siitä, miten ja miksi Sällit on onnistunut parantamaan mun jaksamista ja mielen terveyttä, mutta en onnistu saamaan mun ajatuksia sanoiksi ja se totta puhuen harmittaa. Varsinkin kun oon yrittänyt nyt koko blogin ohjata tätä semmoiseen kivaan ja mukavaan loppuun. Se ei taida mulle kumminkaan vielä tällä hetkellä olla mahdollista.

”Kirjoittaja on emt low-key homo”

Elias Eironen